SirkkaHeinonen

Joukkojen äly – media ja journalismi vuonna 2030

Tulevaisuuden mediaa ja journalismia eivät muovaa ainoastaan uudet teknologia ja liiketoimintamallit. Hahmottelemme seuraavassa skenaariossa sitä, millaisia media ja journalismi voisivat vuonna 2030 olla arvojen ja toimintatapojen näkökulmasta. Skenaario perustuu Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen MEDEIA-tutkimushankkeeseen.

***

Vuoteen 2030 tultaessa uutistuotanto ja –kulutus ovat vihdoin globalisoituneet – vuosikymmeniä monien muiden alojen jälkeen. Suurin osa journalismista ja muista mediasisällöistä on englanninkielistä. Useimmiten ainoastaan globaalit markkinat takaavat tarpeeksi suuren yleisön, jotta toiminta olisi taloudellisesti kannattavaa. Kuluttajilla on mistä valita, ja kilpailu medioiden välillä on koventunut entisestään.

Journalismin tuottaminen on toisaalta keskittynyt muutamalle mediajätille, toisaalta hajaantunut lukuisten pienmedioiden verkostoihin. Raja suurten ja pienten toimijoiden välillä ei kuitenkaan ole jyrkkä, vaan usein pienmediat toimivat suuromistajiensa sisällä. Suuret mediayritykset tuottavat journalistista yleispalvelua, kun taas pienet erikoistuvat tiettyihin aihealueisiin. Tällaisia ovat esimerkiksi politiikka, talous, internetilmiöt ja nousevat teknologiat. Erikoistuminen koskee myös journalismin genrejä. Suuret toimijat tuottavat faktaraportointia, pienmediat analyysejä ja tulkintoja.

Toimittajista valtaosa työskentelee erikoistuneina freelancereina. Yleistoimittajien aika alkaa olla ohitse. Toimittajakollektiivien indiemediat tuottavat kaikkein omaehtoisinta journalismia. Mediajätit rahoittavat indiemedioita ja vuokraavat työtiloja freelancereille. Vastineeksi ne pääsevät osaksi pienten toimijoiden verkostoja ja tuoreita ideoita.

Kolmantena pelurina ovat alustat, joiden kautta suuri osa mediasisällöistä jaetaan. Apple, Facebook, Google ja Snapchat ovat vakiinnuttaneet asemansa, mutta niiden ohella toimii lukuisia, tarkkaan rajattuihin yleisöihin keskittyviä alustoja. Alustojen algoritmit tuntevat käyttäjien maun ja kiinnostuksen kohteet läpikotaisin, ja uutissisältöjen personoitu kohdentaminen on tehokasta. Samalla alustat määrittelevät, mitkä sisällöt pääsevät julkisuuteen – niistä on tullut keskeisiä uutisagendan asettajia.

Moniäänisyys ja multimediaalisuus merkityksellisyyden rakennusaineina

Koska hyvinkin erikoistuneet julkaisut saavat globaaleilla markkinoilla yleisöä, sisältöjä ei suunnata enää ensisijaisesti ”kansan” kaltaisille massoille. Tämän seurauksena ilmaisutyylit ja aihevalinnat ovat aiempaa vapaampia. Uutisia ei tuoteta enää entiseen tapaan asialliseen ja neutraaliin tyyliin. Toimittajan omaa ääntä ja vahvojakin kannanottoja – kunhan ne ovat perusteltuja – suositaan. Objektiivisuuden ja puolueettomuuden ihanteista ei kuitenkaan ole luovuttu. Päinvastoin, verkon kollektiivinen faktantarkistus ja vilkas keskustelu takaavat uutisoinnin totuudenmukaisuuden, läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden jopa aiempaa paremmin.

Valtaosa uutisista ja muista mediasisällöistä on edelleen tekstiä, mutta tasavertaisia tekstin kanssa ovat videot, podcastit ja erilaiset virtuaalitodellisuuden sovellukset sekä transmediaaliset tuotteet. Mediat pyrkivät luomaan henkilökohtaisen suhteen sekä itsensä ja kuluttajien että kuluttajien ja uutisoitavien tapahtumien ja ilmiöiden välille. Tähän sopivat ei-tekstuaaliset muodot, kun taas teksti soveltuu paremmin tapahtumien analyyttiseen käsittelyyn. Toisaalta toimittajan oman äänen suosiminen teksteissä pyrkii osaltaan juuri ”henkilökohtaisuuteen”.

Osin journalismin ”henkilökohtaistuminen” johtuu siitä, että mediasisällöistä on tullut keskeinen identiteetin ja merkityksellisyyden rakentamisen väline. Mediat korvaavat menetettyjä identiteetin lähteitä, kuten kansallista kulttuuria ja vakituista palkkatyötä. Koska identiteetin rakentaminen on jatkuva prosessi, kuluttajat kaipaavat jatkuvasti uusia, yllättävyydessään puhuttelevia sisältöjä ja näkökulmia. Henkilökohtaiset esseet ovat suosittu genre – yleistä tarkastellaan yksityisestä näkökulmasta.

Identiteetin korostumisen vuoksi yksilöistä on alustojen ohella tullut keskeinen julkisuuden portinvartija. Se, mitkä sisällöt pääsevät julkisuuteen, riippuu yhä enemmän siitä, mitä sisältöjä ihmiset verkostoissaan kuluttavat ja jakavat. Parhaimmat sisällöt ”meemiytyvät”, leviävät ajatusviruksina tietoisuudesta toiseen.

Journalismilla systeemisen hahmottamisen ja ennakoinnin tehtävä

 Yhteiskunnista, ja samalla mediaorganisaatioista, on tullut läpeensä verkottuneita. Mediaorganisaatioiden rajat ovat huokoistuneet. Ne tekevät yhteistyötä toistensa, mediakuluttajien ja ”koko internetin” kanssa. Todellisuuden hahmottamisesta on tullut joukkoälyn kollektiivinen prosessi. Kuten blogit 2000-luvun alussa, journalismi rakentuu viittauksista toisiin sisältöihin. Journalismi on omaksunut systeemisen maailmankuvan: tietoa luodaan hahmottamalla yllättäviäkin yhteyksiä tapahtumien, ilmiöiden ja toimijoiden välille.

Toimittajista on tullut kuraattoreita, jotka luotaavat verkosto kiinnostavaa, uutta ja vaikeasti löydettävää informaatiota ja jalostavat sitä journalistisesti laadukkaiksi sisällöiksi. ”Robottijournalistit” analysoivat tietomassoja ja tuottavat juttuja niiden pohjalta. Robottien käyttämä datamäärä on niin valtavaa, että ”robottijournalistit” kykenevät tuottamaan jopa tulevaisuutta suhteellisen tarkasti ennustavia juttuja. Koska maailma muuttuu yhä nopeammin ja on yhä monimutkaisempi, tulevaisuuden ennakoinnista on ylipäätään tullut toimittajien keskeinen tehtävä.

Journalistien ja mediaorganisaatioiden ohella erilaiset mediayhteisöt tuottavat journalismia ja muita sisältöjä. Robotisaatio on vienyt suuren osan työpaikoista, ja ihmiset käyttävät vapautuneen ajan usein tuottamalla mediasisältöjä samanhenkisten yhteisöissä. Perinteisen ”ammatin” sijaan ihmiset erikoistuvat omiin kiinnostuksen kohteisiinsa, ja yhteisömediat toimivat vertaisoppimisen alustoina ja uuden toimeentulon lähteenä.

Mediayhteisöt tuottavat kaikkein erikoistuneinta journalismia. Usein ne tuottavat tietoa ja tulkitsevat tapahtumia omasta ”elämismaailmastaan” käsin. Tästä syystä mediayhteisöjen journalismi ei välttämättä avaudu helposti ulkopuolisille. Toisaalta juuri omaehtoisuus tekee siitä kiinnostavaa, ja osa ammattitoimittajista keskittyy etsimään kiinnostavia sisältöjä yhteisöjen sisältä. Tämänkaltaisen journalismin edelläkävijä oli Reddit Upvoted 2010-luvulla.

Yhteiskunta medioituu – kaikki organisaatiot ovat mediaorganisaatioita

Iso osa taloudesta on erilaista ”sisällöntuotantoa”, ja kaikista organisaatioista on tullut myös mediaorganisaatioita. Toimittajat työskentelevät usein muissa kuin varsinaisissa mediaorganisaatioissa, ja he erottuvat muista ”sisällöntuottajista” hyvällä, selkeällä ilmaisulla sekä tiedonkäsittelyn ja –analyysin taidoillaan. Monet organisaatiot pyrkivät tuottamaan mahdollisimman laadukkaita sisältöjä ja erilaisia tietopalveluita – organisaatiot auttavat osaltaan hahmottamaan monimutkaista, läpeensä verkottunutta maailmaa. Toimittajan ja tutkijan toimenkuvat ovatkin lähentyneet.

Kuluttajien vaatimukset ovat kasvaneet ”symbolitalouden” myötä, minkä seurauksena perinteistä mainontaa ei enää juuri ole. Niin kutsuttu natiivimainonta, journalistista laatua tavoitteleva markkinointi, on suosittua. Natiivimainonnan ja muiden uusien, laatuun panostavien mainonnan muotojen myötä journalistiset laatukriteerit koskettavat kaikkea sisällöntuotantoa.

Tieto- ja kommunikaatioteknologiat ovat sulautuneet kaikkialle, ja yhteiskunta on läpimedioitunut. Kaikkialla leijuvasta tiedosta ja kulttuurisista merkityksistä on vihdoin tullut se yhteiskuntaa rakentava ja koossa pitävä kudos, josta haaveiltiin 1900-luvun lopun tietoyhteiskuntavisioissa. Yksilöt kuluttavat mediasisältöjä jatkuvasti ja lukuisista eri aiheista. Journalismi ei ole enää ainoastaan valtaapitäviä tarkkaileva neljäs valtiomahti, vaan erottamaton osa vapaa-aikaa, taloutta, yhteisöjä ja koko kulttuuria.

 

Sirkka Heinonen

Professori, Turun yliopisto

 

Juho Ruotsalainen

Projektitutkija, Turun yliopisto

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (36 kommenttia)

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Ainakin näin mediaihmiselle todella kiinnostavaa luettavaa vahvasti lähteytettynä eli linkkejä piisaa. Itse raporttihan löytyy täältä, vaikka on se linkki tuolla tekstissäkin: https://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/julkaisut/e-tut...

Moni tutkimuksessa mainittu ilmiö kehittyy parhaillaan. Esimerkiksi tämä: "Toimittajan omaa ääntä ja vahvojakin kannanottoja – kunhan ne ovat perusteltuja – suositaan. Objektiivisuuden ja puolueettomuuden ihanteista ei kuitenkaan ole luovuttu. Päinvastoin, verkon kollektiivinen faktantarkistus ja vilkas keskustelu takaavat uutisoinnin totuudenmukaisuuden, läpinäkyvyyden ja tasapuolisuuden jopa aiempaa paremmin."

Käyttäjän bvalonen kuva
Birgitta Valonen
Reijo Tossavainen

Suurelta osin olen samaa mieltä blogin kirjoittajien kanssa.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Journalismissa pätee takuulla yhä sääntö, että totuus on epämiellyttävä ja epätotuus on miellyttävää.

Automatisoitu ja laskettu uutissyöte esimerkiksi Facebookissa ei saisi ikinä painottaa vain niitä uutisjulkaisuja, joita henkilö haluaa nähdä. Tämä on tärkeä asia, jos mietitään entistä sivistyneempää maailmaa.

On sanottu: "Luovuuden salaisuus on siinä että miten piilottaa luovuuden lähteen."
Siksi ajattelen, että hyvän ja uskottavan journalistin pitää voida listata melko tarkkaan kaikki reporttaasiin vaikuttaneet tekijät.

Itse näen tulevaisuuden toimittajan yhä enemmän eri mielipiteiden / mielipideilmastojen sovittelijana ja asioihin perehtyjänä. Lisäksi toimittaja jakaa tietoa tapahtumien ja asioiden syy-yhteyksiin paneutumalla.

Odotan itse ainakin, että sosiaalisen median mukana tuoma mediamurros on selvä voitto journalismille ja sananvapaudelle!

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Tätäkin kirjoitusta vaivaa se sama ongelma kuin useita muitakin tulevaisuuden hahmotelmia - liika lineaarisuus.

Tämä ei olisi ongelma jos puhutaan viiden vuoden horisontista, mutta viidentoista vuoden (2030) skenaarioissa/arvailussa se on ongelma. Se, mikä nyt näyttää todennäköiseltä ja mahdolliselta, on sitä vuonna 2020, mutta ei enää vuonna 2030.

Tehdäänpä sama hyppy tähän päivään viidentoista vuoden takaa eli vuodesta 2000 vuoteen 2015. Mieti millainen media-maailma oli silloin ja mllainen niillä tiedoilla kuvittelit sen olevan vuonna 2015.

Pidä mielessä, että sellaiset tässä kirjoituksessa - "Apple, Facebook, Google ja Snapchat ovat vakiinnuttaneet asemansa" - mainitut yritykset kuin Facebook ja Snapchat eivät olleet vielä edes olemassa. Apple'kin oli vain sivujuoni (markkinakapitalisaatio tuolloin $6 mrd, nyt $660 mrd., eikä Google'kaan vielä ollut aihiota enempää.)

Toisin sanoen tulevaisuus yllättää. Se ei yllätä huomenna eikä vielä viiden vuoden kuluttua, mutta viidentoista vuoden kuluttua tulee tuntumaan yhtä oudolta ajatella sitä päivää verrattuna vuoteen 2015, kuin olisi tuntunut vuonna 2000 ajatella, ettei Nokialla käytännössä tule olemaan minkäänlaista asemaa ihmistenvälisessä kommunikaatiossa vuonna 2015.

Missä ovat ne yllätykset, joita ei kirjoituksessa mainita, mutta jotka määrittävät elämäämme ja mediakenttää vuonna 2030?

Kirjoituksen kannalta ne ovat siellä todennäöisyysjakauman reunoilla, mistä niitä ei kannata/uskalla vielä kirjoitukseen poimia. Tai sitten kirjoittaja ei edes niitä tunnista.

Voi myös olla, ettei niitä vielä ole edes olemassa.

Mutta olkaa huoleti, vuonna 2030 ne ovat meille arkipäivää...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

" -millaisia media ja journalismi voisivat vuonna 2030 olla arvojen ja toimintatapojen näkökulmasta."

Blogissa väistetään arvot. Ja tuo "toimintatapojen näkökulma" tarkoittaa siis mitä paitsi noita dystopioita?

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Nykymedian ajankohtaisuus on käsittämättömän hyvällä tasolla siellä minne se uskaltaa ja haluaa tunkeutua. Sotareportaaseja tulee pilvin pimein. Telkkari on täynnä murhia.

Milloin media alkaisi pohtimaan tietoa ja ihmistä syvällisemmin?

Kaiken kaikkiaan nykyuutisointi on äärimmäisen pinnallista, ja se heijastelee tätä kulttuuria. Ihminen ei jaksa keskittyä. Samaa juttua toistetaan kymmeniä kertoja eri välineissä.
Facebook on työkaluna bluffia, samoin lähes kaikki somen palvelut tätä nykyä. Ammattilainen ei saa niistä hyötyä. Toivottavasti niistä joskus saadaan työkaluiksi sopivia.

Median tapa repiä auki monet arvokkaat ja pyhätkin asiat ja alistaa ne kasvottomaksi ja hahmottomaksi möykyksi kunnioittamatta kulttuuria on johtanut moniin veritekoihin mm Pariisissa. Vaistosin heti suuren Charlie-mielenosoituksen tapahtuessa kun sinne meni Merkel ja Stubb ja muut, että siinä on valtavat riskit. Nyt syksyllä se nähtiin.
Toiset tekevät rahaa pilkan teolla ja mitä kaikkea väärää Facebookilllakin voi tehdä?

Kysyisin myös arvojen ja todellisen laadun perään.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Mielenkiintoinen tulevaan katsova kirjoitus.

Muutama oma mielipide:

Jos robottijournalistit onnistuvat, se halventaa mediasisällön tuottamista.

Englannin rinnalla esim. suomi voi saada eloa kehittyneemmällä automaattisella kääntämisellä.

Erikoistuneisiin yhteisöihin (alakulttuureihin) tutustuu moni, mutta uppoutuvat tulevaisuudessakin luultavasti vain harvat. Tavallinen kansa etsii tyypillisiä suomalaisia juttuja myös 15 vuoden päästä. Toki, jos hiihtokelejä ei ole, hiihdosta ei puhuta.

Myös kansallinen kulttuuri saa netistä itselleen kanavan. Jossain tulevaisuudessa löydetään netin perukoilta hyvinvoiva suomalaisuuteen erikoistunut mediayhteisö, joka on erityisen suosittu Suomenniemellä.

Erikoistuminen kohtaa vastareaktion. Tyypillinen ihminen haluaa olla monipuolinen, jotta elämäkään ei ole yksipuolista ja siten haluaa saada maailmasta tietoa sen mukaisesti.

Kaiken jälkeen rajana on aika. Vaikka kaikki teollisuustyö olisi Suomessa robottien ja koneiden käsissä, vain vajaa viidennes kaikesta palkallisesta ihmistyöstä olisi kadonnut. Enemmistön aika menee työnteossa ja arjen pyörittämisessä. Asiantuntijatyö lisääntyy.

Tulevaisuuden ihminen haluaa liikkua sekä olla perheen ja ystävien seurassa. Siinä on kova haastaja medialle.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Ainakaan en pääse väittämään, ettei yliopistolaitoksessa visioitaisi! Tuohan on suoranainen keskipitkän tähtäimen (media)maailmanselitys.

Mielenkiintoinen on näkemys "mediayhteisöt tuottavat kaikkein erikoistuneinta journalismia. Usein ne tuottavat tietoa ja tulkitsevat tapahtumia omasta 'elämismaailmastaan' käsin." Kirjoittajat siis tunnustavat ns. kuplien olemassaolon, asetelman, jossa pienryhmät käpertyvät omien ajatustensa ympärille toinen toistaan tsemppaamaan. Sitä tapahtuu jo, jos näitä sanonko-mitä-foorumeita haluaa kutsua "erikoistuneeksi journalismiksi"!

Blogikirjoitusta leimaa yleinen optimismi, aivan kuin valtiollisia eroja netinkäytön rajoittamisineen ei viidentoista vuoden kuluttua olisi olemassakaan. Onko Isis ajettu alas, Kim-dynastia romahtanut ja Putin vapauttanut tiedonvälityksen, vai mitä merkitsee uutiskulutuksen globalisoituminen "vihdoin"?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ei tuolla blogilla ole juutikaan mitään tekemistä visionnin kanssa. Suomi on täynnä visioita, jotka eivät ole visioita.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Lauri Gröhn, eikö visio olisi jotain aivan uudenlaista ja mullistavaa ajattelua, eikä asioiden toteamista.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #11

Turun kauppiksenkaan visio ei ole visio:

Visio 2020

Turun kauppakorkeakoulu on kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu uraauurtavasta, tieteidenvälisestä tutkimuksestaan ja opetuksestaan, joilla se osallistuu yritysten ja yhteiskunnan kehittämiseen. Innovaatiot, ennakointi ja vastuullisuus painottuvat toiminnassamme.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Tuolla tylytyksellä ilmoittauduit juuri halukkaaksi kirjoittamaan oman näkemyksesi aiheesta "joukkojen äly – media ja journalismi vuonna 2030".

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #12

Tulevaisuuskuvat ja skenaariot eivät ole visioita.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #14

Viittaatko Wikipediasta bongaamaani lauseeseen "alun perin visio on tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, erityisesti uskonnollisessa tai huumaavilla aineilla saavutetussa hurmostilassa koettua"?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #15
Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #15

Välihuutona sanoisin, että esimerkiksi ikkunointiin perustuvat käyttöjärjestelmät ovat olleet alkuperäisideoina visionäärisiä. Kännykä eli idea langattomasta puhelimesta on alkuperäisideana visionäärinen. Kosketusnäyttö on alkuperäisideana visionäärinen. Hakukonetekniikka internetissä on alkuperäisideana visionäärinen jne.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #17

Termillä visionäärinen on olemattoman vähän yhteyttä termiin visio.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #18

Visiosta voi syntyä visionäärinen projekti. Visionäärisestä ajattelusta seuraa visio.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko Vastaus kommenttiin #17

Blogissa mainittu robottijournalismi edustaa visionäärisyyttä: väsymätön digitaalinen renkipoika seulomassa nettiä kyetäkseen päättelemään, mitä huomenna tapahtuu. Houkuttelevaa!

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala Vastaus kommenttiin #20

Tulevaisuutta voidaan ennustaa jonkin verran hakusanojen maantieteelle jo nyt. Asennekartoitukseen käy hyvin Facebook-tykkäysten määrä jne.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Suomen kieli kannattaisi ilmoittaa uhanalaiseksi ja saamenkieli häviämis vaaraan, mutta mitä sillä on väliä kun ketään ei kiinnosta enään 2000-luvulla suomen kieli, Suomen kulttuuri, Suomen historia tai Suomalaisuus. 2030 ei siis ole enään Suomea tai Suomalaisia vaan on globaaleja enlanninkielisiä kulttuurikorrekteja ihmisiä. Myöskin suomesta lienee luovuttu jo 2030 opetus, palvelu ja virkakielenä, ellei sitten ole kalliita yksityisiä suomen kielisen opetukseen erikoistuneita yksityiskouluja. Myöskään varmasn 2030-luvulla ei enään ole Ylen kaltaisia julkisia median tuottajia taii kirjasto laitoksi. Kaikki median on lisäksi sähköistä joten paperinen kirjallisuus tullaan kaiketi kierrättämään kuolleenmerenkääröjä ja Gutenbergin raamattuja myöten. Pahin skenaario lienee kuitenkin se että sygtyisi sota, historian vääristely tai että ateistit aloittavat uskonnollisten vainot.

Kommentin saa pyytää englanniksi jos Suomessa elää jo ihmisiä jotka eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää suomea.
Tell me if you want this comment in English.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Missä Pekka Himanen luuraa.? Onhan näitä brändääjiä nähty. Silti Eurooppa on ja pysyy paikalliskulttuurien ja kielten eloisana maanosana.

Suomea on täällä puhuttu tuhansia vuosia ja puhutaan edelleenkin, koska kielen elinvoima syntyy vauvan kehdon äärellä ja ruokapöydässä leperrellessä. Sitten se siirtyy teinien flirttaillessa toisilleen suomeksi, eikä englanniksi tai ruotsiksi.

Italiassa italiaksi, Ranskassa ranskaksi. Maassa maan tavalla.

Reijo Tossavainen

Tähän saakka on kohistu lähinnä MV-lehdestä. Viime aikoina on tullut useita uusia somejulkaisuja. Median monipuolistumisen tässä vaiheessa uudet julkaisut täyttävät sitä aukkoa, joka jää perinteiseltä medialta. Viimeisimmät havaintoni ovat finnleaks.net ja asialehti.net

Tuleva raju murros on vasta tiensä alussa. Perinteinen media tulee nopeasti menettämään asemansa. Yhtä nopeasti se korvautuu somen tarjonnalla. Sitä tulee olemaan todella paljon ja keskenään hyvin erilaista ja eritasoista.

Aiemmin perinteisen median yksinvallan aikana toimittaja/päätoimittaja/kustantaja päätti ketä haastatellaan, mitä kysytään ja mitä johtopäätöksiä tehdään. Jo lähitulevaisuudessa se on menneen talven lumia. Hyvä niin, sillä somen aikana kaikilla on mahdollista saada sanottavansa julki.

Somen merkityksestä kuvaa nykyinen maahanmuuttokeskustelu. Perinteinen media sopi porukalla, että maahanmuutosta annetaan myönteinen, yksipuolinen kuva. Nyt perinteinen media näyttää huomanneen, että niin toimiessaan se menettää uskottavuutensa kansalaisten silmissä. Siksi viime aikoinan mm. Hesarissa ja Ylellä on ollut juttuja arjen todellisuudesta.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Olikin aika saada ajankohtainen analyysi mediasta ja näkymistä oikeilta tutkijoilta mutuväen sijaan. Kannatta lukea tarkkaan tämä blogi ja yrittää ymmärtää. Ehdoton galleriapläjäys vastoin joidenkin naamaa.

ps Oho sepä olikin valinta karusellissä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tulevaisuudentutkimus ei ole oikea tiede. Sen puitteissa toimivat tutkijat voidaan rinnastaa konsultteihin, vastuu kuulijalla.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Tulevaisuus kiinnostaa ihmisiä ja siksi sitä halutaan tutkija ja ennestaa, vaikkakin tänäpäivänä ei enään tehdäkkään profetioita tähtimerkeistä tai eläimenluista. Monesti spekuloitu näkymä on ihan ihmisistä ja tässä tapauksessa markkinavoimista kiinni mihin suuntaa mennään ja Heinonen arvioisi viikonpäästä tekstin jo ihan toisennäköisenä. Nykyinen "ennustaminen" perustuu olevan tietoon, päättelyyn, todennäköisyys kaavioihin ja simulaatioihin vaikkei asiat niiden mukaan loppujen lopuksi menekkään. Riippuen lisäksi kertojasta ja kuulijasta kiinni miellyttääkö enemmän utopinen ennuste vai dystopinen, tai viitsiikö siihen uskoa. Esim oma heittoni suomenkielen kuolemisesta ja uhanalaisuudesta syynä englanninkielisen median marssi voi hyvinkin mennä metsään tai pahinta eli toteutua. Mitään salatiedettä tai poppanskonsteja ei tulevaisuuden tutkiminen kuitenkaan ole.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #27

"Tulevaisuuden tutkiminen", pöh!

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #28

Tulevaisuutta on haluttu ennustaa jo ennenkuin kieliä kirjoitettiin. Ei se ole pöhköä vaan uteliaisuutta, sillä kaikkea mikä on tuntematonta halutaan tutkia, tarkkailla ja analysoida. Näin esim kulttuurilla, uskonnolla, maailman katsomuksella ja tieteellä on ollut yhteinen alkuperä kun on haluttu antaa syylle seuraus ja seuraukselle syy. Tulevaisuuden tutkiminen on ihmisille tärkeää sillä se auttaa jaksamaan ja uskomaan tulevaisuuteen (taivas, utopia) sekä opettanut pelkäämään ja kritisoimaan pahinta (helvetti, dystobia). Tulevaisuus on ja tulee aina olemaan suurin tuntematon sekä vahvasti muokattavissa, siksi ihmisen palo tulevaisuutta kohtaan ei sammu vaan saa jopa miettimään aikamatkailua.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Lauri on näköjään aika ranttu kun puhutaan tulevaisuudesta ja visiosta.

Minulla ei ole tapana tarkertua määritelmiin, vaan instrumentalistina haluan käyttää parhaita määritelmiä ja teorioita, joita jo on saatavissa.
Wikipedia on yksi tietolähde, jota näillä foorumeilla voi käyttää, vaikka tutkimusaineistossa siihen ei pidä viitata. Luulisi, että Uuden Suomen lukijat yleisesti hyväksyvät wikin tiedot, tai muodostavat niistä omia parempia käsityksiään. Tietysti virheitä sielläkin on.

Visiosta Wiki sanoo, että se on tarkoituksellisesti luotu tulevaisuuskuva, johon liittyy kertomus ja tunnetta. Tarina ja kieli innostavat. https://fi.wikipedia.org/wiki/Visio

Tutkimusmenetelmiä on esitelty tuhansissa eri lähteissä. Luokitteluja on monia. Olkaamme niiden suhteen avaramielisiä mitä tutkimus olisi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tutkimus
Täällä tutkimusmenetelmiksi on lueteltu evaluoiva ja konstruktiivinen tutkimus sekä eksploratiivinen tutkimus.

Koska tulevaisuutta meillä ei ole edessä vielä tutkittavana, puhuttakoon ennakoinnista. Siinä voi käyttää hyväksi proaktiivisia ja prediktiivisiä menetelmiä, erilaisia skenaarioanalyysejä, megatrendien tutkimusta, heikkojen signaalien analysointia jne. Itse asiassa näitä menetelmiä on paljon. https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulevaisuudentutkimus:

"Ttulevaisuudentutkimuksessa laajalti omaksutun kriittisen realismin tietoteorian mukaan kaikki tieto on epätäydellistä ainakin joltain osin, ja tieto on aina vain oikeutettu ja hyvin perusteltu tosiuskomus. Tämän tulkinnan mukaan siis oikeutettua ja hyvin perusteltua tosiuskomusta koskien tulevaisuutta voidaan myös pitää tietona."

Suosikkimenetelmäni on systeemiajattelu, mikä on tapa muodostaa uusia käsitteitä ja malleja vähistä alkutiedoista. Voimme luoda vaikkapa vision Suomesta vuonna 2030 (oletetaan jotakin ilmastomuutoksesta ja Suomen suhteesta Eurooppaan), ja tältä pohjalta rakennamme Suomelle systeemisen mallin, jota voi analysoida kuin se olisi jo olemassa. Tietysti siihen liittyy sumeuttakin. Järkevä kehittely onnistuu kun soveltaa sellaisia skeemoja, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä tai sellaisia, joista esittäjä itse haluaa mennä takuuseen. Esittäjällä voi ja saa olla poliittinen, sosiaalinen, oikeudellinen, tekninen tai ilmastoon liittyvä kantansa, jota haluaa esitellä tulevaisuutensa visiona. Olisivatpa poliitikot sellaisia?

Parasta Suomen kehittämiseksi olisi, että olisi rohkeita esittäjiä, jotka luovat skenaarioita ja käsityksiä Suomesta ja Euroopasta viiden ja 50 vuoden päähän. Yleensä nämä kuvaukset ovat teknoraattien tekemiä (radikaalit innovaatiot), ja unohtavat ihmisen täysin, tai vähättelevät ihmistä. Siksi tarvittaisiin käsityksiä millainen ihmisen ja sivistyksen pitäisi olla tulevaisuudessa, että pahimmat ongelmat vältettäisiin (sodat, pakolaiskriisit, nälänhätä jne jne).

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Skenaariot eivät ole tiedettä, vaan suunnittelun työkaluja. Tulevaisuudentutkius ei ole tiede, vaan suunnittelun työkalupakki. Sopii hyvin kauppiksiin. Valitetavasti tulevaisuuskuvia sanotaan usein skenaarioiksi.

Visioista sen verran, että vidsot,jotka täyttäisivät vision tehtävän, ovat äärimmäiseen harvinaisia, eikä visioita saa sekoittaa tulevaisuuskuviin. Näkisin mielelläni jokin esimerkin hyvöstä visioista. LÖYTYYKÖ?

Matti Alahuhta yrityksen visioista uudessa kirjassaan:

"On myös hyvä, jos visio katsoo yritystä sen tuotteiden ja palvelujen käyttäjien ja asiakkaiden näkökulmasta. Tällainen vision määrittely auttaa siinä, että koko henkilöstö saadaan katsomaan yritystä tuosta suunnasta. Tällöin syntyy jatkuvasti uusia avauksia toiminnan parantamiseksi. Myös uusia innovatiivisia ideoita syntyy tästä näkökulmasta parhaiten."

Wiki on hyvä lähtökohta, mutta vastuu jää lukijalle, wikin käyttö edellyttää kohtuullisia pohjatietoja asiasta.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Skenaariot ovat yleensä sumeita, tosin riippuu mistä datasta ne on luotu.
Tulevaisuuden tutkimisesta wikissä oli tosiaan kaksi näkemystä.
Kaikki empiirinen tutkimus olemassa olevasta on myöskin jossakin määrin kyseenalaista, koska tilastoja usein voi pyöritellä mieleisekseen ja todistaa että tupakka ei olisi vaarallista tms.

Tuo mitä kerroit hyvästä visiosta ja sen tekemisestä kuulostaa systeemiajattelulta. Moninäkökulma-analyysiä, joka on muodostettu mahdollisimman systemaattisen näkemyksen pohjalta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Eivät skenaariot ole sumeita, vaan tarjoavat vaihtoehtoisia polkuja.

Oikeaoppisesti skenaariolla testataan alustavaa strategiaa, joka ei saa kaatua minkään todenäköisen skenaarion suhteen.

Surullsen kuuluisassa tietoyhteiskuntastrategiassa 90-luvulla valittiin yksi skenaario strategian lähtökohdaksi. Huh!

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Skenaario voi olla "worst case" tai "best case" ym. Ei sellainen kovin kirkas voi olla, mutta hyvä että edes sellainen.

Entäs innovaatioyhteiskunta mallia Mauri Pekkarinen? Vuonna 2007 se muistaakseni julistettiin ja jo vuoden päästä todettiin, että panostus siihen valuu väliportaan konsulteille, mutta keksijöille ei jää mitään. Olen itse tuon kokenut moneen kertaan.

Jos historiaa haluaa muistella, täältä löytyy Esko Ahon työryhmän visio luovaksi Suomeksi vuodeksi 2020 vuodelta 2006:

"Suomalainen yhteiskunta arvostaa luovaa toimintaa ja kannustaa siihen. Esteet sen tieltä on raivattu. Suomalaisten luovuus on käytössä heidän itsensä, yhteisöjensä ja suomalaisen yhteiskunnan hyväksi".

Minusta tuo ei ole visio ollenkaan, vaan muutama hatara tokaisu.

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julk...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Juuri niin

Esko Aho ja kansansivistys
1.2.2009 Lauri Gröhn

Esko Aho:
"Tietoyhteiskunnan kansansivistys tarkoittaa yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä tietoverkkoihin ja kunnollisia perusvalmiuksia niiden käyttämiseen."
(Ahon kirjasta Tulevaisuus on tehtävä, sivu 167)

Niinpä.Halajakaamme yhtäläisyyttä ja kunnollisuutta. Varmaankin maatalousyhteiskunnassa kansansivistys tarkoitti yhtäläisiä mahdollisuuksia päästä käsiksi lehmän utareisiin ja kunnollisia valmiuksia niiden käyttämiseen. Ja teollisuusyhteiskunnassa kansansivistys tarkoitti yhtäläisiä mahdollisuuksia saada kellokortti ja ...

Eipä Aho turhaan pääministerinä ollessaan nimittänyt filosofityöryhmää Suomen tulevaisuutta fundeeraamaan. Olihan hänellä kunnolliset perusvalmiudet filosofien viisauden käyttämiseen. Ahon uusi virka Nokialla tuo hänelle aivan uuden mahdollisuuden kaikkien kansojen sivistämiseen. Etenkin kuin edeltäjänsä ehti ennen eläkkeelle siirtymistään lobata Lex Nokian hyvään malliin.

Käyttäjän erkkilaitila1 kuva
Erkki Laitila

Joo. Menin aamulla Turun yliopiston kautta. Ikkunassa oli suurella teksti:
"Tunkekaa innovaatiot p#######nne". Aika kaukana on Esko Ahon visio toteutumista opiskelijoitten näkökulmasta.

Jokin tässä siis mättää.

Toimituksen poiminnat